Stand up -komiikka

Stand up -komiikka on viihteellinen esitys, jossa stand up-koomikko esittää yleisölle huumorin siivittämänä nokkelia sutkautuksia, tarinoita elämästä ja ajankohtaisia kommentteja. Aiheet ovat usein ammennettu koomikon omista kokemuksista ja elämästä, ja niihin otetaan myös yleisöä mukaan mahdollisuuksien rajoissa. Stand up onkin tyypillisesti koomikon ja yleisön vuorovaikutusta, riippuen tietysti yleisön määrästä ja esityspaikan tarjoamista resursseista.

Vaikka stand upissa voi liki 95% olla valmiiksi käsikirjoitettua tekstiä, on hyvällä koomikolla taito edetä tilanteen mukaan, ja huomioida tilanteet ja yleisön reagointi esityksen aikana. Stand upin aiheille tyypillisiä ovat muutoin yleensä melko arat aiheet, kuten politiikka, ihonväri, rotu ja uskonto. Kaikista näistä tehdään härskisti huumoria ja yleisön korvat saavat punottaa.

Historia alkoi Yhdysvalloista

Stand upin edeltäjä, Yhdysvalloissa esitetty minstrel-show oli amerikkalainen, afroamerikkalaisia mustia karrikoiva viihdemuoto 1800-luvulla. Siinä esiintyjät maalasivat kasvonsa mustiksi ja huulet punaisiksi, ja esittivät näytöksiä afroamerikkalaisten spirituaaleista, musiikista ja romansseista. Heidän puhetapaansa, vaatetustaan, tanssiaan ja kulttuuriaan karrikoitiin. 1800-luvun lopulla alkoi mustien musiikki väistyä showhun sävelletyn musiikin tieltä, ja myös näyttelijöiksi saattoi tulla afroamerikkalaisia itse.

Minstrel-esityksistä alkoi muodostua kaksiosaisia 1800-luvun lopulla, ja niissä nähtiin esiintyjiä, jotka kertoivat vitsejä ja esittivät lauluesityksiä, sekä myös slapstick-kohellusta, joka oli kiinteä osa esityksiä. Slapstick tarkoittaa melkoista menoa ja sähläystä, joka oli siis oma ohjelmanumeronsa. Minstrel-esityksistä ja slapstickista tuli vaikutteita myös muualle maailmaan, ja esimerkiksi suomalaisessa Pekka ja Pätkä -sarjassa mustiksi pukeutuvat päähenkilöt olivat kuin minstrel-esiintyjiä. Neekerinsuukko ja lakupekka -makeiset olivat Suomessa tuon ajan herkkuja, ja niiden nimet juonsivat juuri mintsrel-esityksiin.

1900-luvulle tultaessa minstrel alkoi väistyä, ja tilalle tulivat vaudeville-showt. Niissä esiintyjiä ja esityksiä oli useampia, ja mukana oli myös taikureita, akrobaatteja sekä koulutettuja eläimiä. Slapstick oli kuitenkin myös edelleen suosittu osa vaudevilleshowta. Sanallinen komiikka sai enemmän painoarvoa kuin karrikoitu ulkoasu, ja 1900-luvun alun tunnettuja koomikoita olikin Will Rogers (1879-1935), joka cowboyasuisena esitti kommentteja poliitikoista. Sanallinen komiikka alkoi kehittyä radion tulon myötä, ja moni vaudeville-koomikko siirtyi radion puolelle jatkamaan sanailuaan radiokoomikkona. Rasismi nosti päätään, ja etniset jutut vähenivät aiheiden vaihtuessa muihin naljailun kohteisiin.

Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa alkoi televisio yleistyä 1950-luvulla voimakkaasti, ja tuolloin alettiin puhua myös stand up -komiikasta. Amerikassa suosituiksi ohjelmiksi tulivat erilaiset showt, ja 1950-luvun olikin stand up-komiikan kulta-aikaa. Sen suosio kasvoi valtavasti. The Ed Sullivan show ja The Tonight Show olivat uranuurtajia stand up -koomikoille, ja Lenny Brucea on pidetty stand up -komiikan esikuvana. Hänen juttunsa olivat räävittömiä ja niitä pidettiin epäsiveellisinä, mikä aiheuttikin koomikolle rutkasti ongelmia aina oikeuskäsittelyjä myöten.

The Tonight Show on ollut stand up -komiikalle merkittävä televisio-ohjelma. Se on maailman pisimpään jatkuneita televisio-ohjelmia, jota alettiin esittää vuonna 1954, ja jota esitetään yhä. Ohjelman ensimmäisenä juontajana toiminut Steve Allenia kutsutaan talk show -ohjelmien isäksi. Ohjelma oli alusta saakka huumoripainotteinen, muutamia välivuosia lukuun ottamatta, ja stand up -satiirilla on siinä merkittävä rooli.

Stand up rantautui myös Suomeen

1990-luvulla nähtiin Suomessa ensimmäisiä varsinaisia suomalaisia stand up -esityksiä. Aluksi niitä oli mahdollisuus seurata lähinnä ravintoloissa ja klubeilla, ja ne olivat suosittuja esimerkiksi yritysten pikkujoulujen ohjelmanumerona. Suomeen avattiin jo samalla vuosikymmenellä myös varsinaisia stand up -klubeja, joihin yleisö saattoi tulla seuraamaan esityksiä sisäänpääsymaksun hinnalla. Tänä päivänä klubit ovat edelleen voimissaan, ja 2010-luvulla uutena muotona maailmalta on saapunut myös stand up-koomikoiden oma lippujen myyntitoiminta suoraan yleisölle, eli stand up-koomikot tekevät näytöksiä ja kokonaisia kiertueita, joihin yleisö voi ostaa lippuja.

Stand up -esitys

Stand up esityksen tärkein tunnusmerkki on yleisön naurattaminen. Koomikon juttujen tulee olla sellaisia, että ne saavat yleisön reagoimaan, parhaassa tapauksessa nauramaan katketakseen. Hyvät jutut kiinnittävät yleisön huomion herkeämättä. Koomikko ottaa kontaktia yleisöön, ja parhaimmillaan stand up -komiikka on koomikon ja yleisön vuorovaikutusta, jonka mukaan käsikirjoitus elää.

Stand up -komiikka on usein hyvin pitkälle valmiiksi käsikirjoitettua, jolloin hiljaisia hetkiä ei pääse syntymään, tai juttu loppumaan kesken. Jos kuulija käy koomikon samassa esityksessä useamman kerran, ovat jutut joka kerta samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia, riippuen yleisön aktiivisuudesta ja reagoinneista. Yleisön ei ole suotavaa esityksessä kuitenkaan huudella epätoivottuja tai negatiivisia kommentteja, ne voivat katkaista esityksen etenemisen ikävästi. Tosin hyvä ja kokenut koomikko ottaa tilanteen aina haltuun – huumorin keinoin.

Esityksen rytmi on etukäteen tarkoin mietitty, vaikka se vaikuttaakin hyvässä showssa täyin spontaanilta rupattelulta. Esityksen kulkuun vaikuttavat esiintyjän ja käsikirjoituksen lisäksi yleisön luonne sekä esityspaikka. Isoissa pikkujouluissa tahti on erilainen kuin pienen klubin esityksessä. Koomikko ohjaa esitystä ammattimaisin ottein vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Ryhmäkäyttäytyminen – tai parviäly – on seikka, joka tulee stand up -esityksissä hyvin esille. Kun yleisö alkaa nauraa, tarttuu nauru myös niihin yleisöstä, jotka eivät välttämättä kuulleet tai ymmärtäneet juuri tätä vitsiä. Koomikko antaa omalla äänenpainollaan yleisölle tilaa nauraa vitsien keskellä, jälkeen tai muuten oikealla hetkellä. Joskus vitsi voi jatkua naurun jälkeenkin. Hän käyttää myös eri äänenpainoja voimakkaammin normaaliin puhetapaan verrattuna, ja tehostaa näin juttujen vaikutusta kuulijaan.

Koomikko ammentaa aiheensa arjesta

Usein stand upissa esittäjä poimii esitykseensä aiheita omasta elämästään. Hän voi kertoa omista arjen tilanteistaan hiukan mehukkaammiksi höystettynä. Puoliso on varmasti aihe, josta moni koomikko ammentaa jutun aihetta loputtomiin. Stand up -koomikko tarkkailee ympäristöään, ja löytää sieltä monia arjen sattumuksia ja mieleenpainuvia tilanteita, joista hän voi sitten kirjoittaa tilanteita esitykseen.

Perinteisesti myös politiikka sekä yleiset ajankohtaiset asiat ovat stand upin aiheita. Satiiriset kommentit poliitikoista ja muista julkisuuden henkilöistä ovat riittoisa stand upin aihepiiri. Samoin monet muuten vaietut aiheet, erilaiset stereotypiat sekä seksistiset asiat ovat stand upin yleisiä jutun aiheita. Stand up -komiikalle onkin tyypillistä juttujen yliampuminen, eli jopa hyvän maun rajojen yli vetäminen.

Mutta koska se kuuluu tähän esityslajiin, ei siitä tule pahastua, vaikka aina vitsin aiheet eivät olisikaan kaikkien maun mukaisia. Joskus on hyväkin että kipeitä ja arkoja asioita on ikään kuin lupa tuoda esille, kun nykypäivänä pahastutaan niin herkästi monesta aiheesta. Tosin hyvä stand up -koomikko tietää missä menee raja siihen, että jutut ovat aiheistaan huolimatta hauskoja ja huumorilla esitettyjä, eivätkä provosoi liikaa yleisöä.